Vaikka perjantaina lukitsinkin itseni työpaikalleni, niin onneksi silti pääsin lauantaina nauttimaan Flow festivaalien tämän vuotisesta tarjonnasta. Tarkoituksena oli lauantaina käydä katsastamassa Husky Rescuen, Owen Pallettin, Robynin sekä M.I.A.:n keikat, ja niihin aika juuri sopivasti riittikin.
Kello 17:30 päälavalla aloitti suomalainen Husky Rescue, joka on Suomen lisäksi menestynyt erityisesti Iso- Britanniassa. Settilista koostui lähinnä yhtyeen uusimman ja tähän mennessä parhaimman Ship Of Light albumin kappaleista, joka ilmestyi viime vuoden lopulla. Mukaan mahtui tietysti myös kappaleita yhtyeen kahdelta aiemmelta levyltä.
Tunnelma nousi kattoon viimeistään keikan loppupuolella kun yhtye esitti We Shall Burn Bright kappaleen, joka julkaistiin myös singlenä Ship Of Light albumilta. Keikan päätti debyyttialbumi Country Fallsin hitti Summertime Cowboy. Muita suosikkejani olivat Sound Of Love sekä Wolf Trap Hotel kappaleet, joista jälkimmäinen sopisi hyvin vaikka David Lynchin elokuvaan. Jäin kuitenkin vielä kaipaamaan omia Husky Rescue suosikkejani - Man Of Stone ja New Light Of Tomorrow kappaleita.
Yhtyeen keikka olisi ehkä toiminut paremmin telttalavalla kappaleiden olemuksen vuoksi. Joka tapauksessa bändi sekä laulaja Reeta-Leena näyttivät ja kuulostivat hyvältä, ja he esittivät onnistuneen kattauksen Husky Rescuen tuotannosta.
Seuraavaksi kiirehdin Owen Pallettia katsomaan, jonka keikka oli lauantaina ainoa Voimalassa järjestetty. Keikka alkoi 19:00, mutta ovet Voimalaan avattiin jo 18:30, jolloin ovien eteen oli jo ehtinyt kerääntyä pitkä jono sisään haluavia. Onneksi myös itse pääsin sisälle, sillä keikalle oli yleisörajoitus tilan koon takia.
Ennen keikkaa olin kuunnellut Pallettin kappaleita vain muutaman kerran, joten en kovin hyvin muistanut miltä hänen materiaalinsa kuulostaa. Lähinnä yksin viulunsa kanssa esiintynyt Pallett olisi kaivannut lavalle myös muita soittajia, sillä nyt iso osa musiikista tuli koneelta, vaikka mies hienosti viulua soittikin. Myös miehen lauluääni kuulosti livenä hyvältä. Keikan edetessä kappaleet kuitenkin alkoivat kuulostaa liikaa toisiltaan ja lähdinkin paikalta pois kesken keikan. Täytyykin vielä tutustua Pallettin materiaaliin uudestaan, sillä se kuulosti sillä ettei hänen musiikilliseen maailmaansa pääse sisään aivan hetkessä.
Seuraavaksi vuorossa oli suuren suosikkini Robynin keikka, jonka keikkaa olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Paikan ehdin onneksi saamaan lähes eturivistä, joten onnistuin saamaan naisesta myös muutaman hienon otoksen.
Keikka koostui pelkästään Body Talk pt. 1 sekä Robyn albumien kappaleista ja setin aloitti ensin mainitulta löytyvä Fembot, joka kuulosti livenä paljon tykimmältä kuin albumilla. Tämä oli varmastikin suuresti muhkeiden bassojen ansiota, joita kuultiin läpi keikan. Settilista sisälsi myös muun muassa kappaleet Dancing On My Own, Be Mine, Dream On sekä Dancehall Queen, josta kuvasin myös alempaa löytyvän videon.
Be Mine kappaleesta Robyn esitti Wasted Yoth Mixin, joka teki kappaleesta aiempaa elektronisemman, jolloin se sopi paremmin yhteen muiden esitettyjen kappaleiden kanssa. Itse kuitenkin pidän enemmän alkuperäisestä versiota, joka on yksi Robynin parhaista biiseistä. Noin tunnin kestäneen keikan päätti Robynin suurin hitti With Every Heartbeat, jonka aika hän myös laulatti yleisöä.
Encoreen ei ikävä kyllä jäänyt aikaa, joka on suuri harmi, sillä olisin voinut kuunnella Robynia vielä vaikka toisen kokonaisen setillisen. Olisin myös toivonut, että keikka olisi sisältänyt kappaleita Robynin kolmelta ensimmäiseltä levyltä sekä uusimmalta Body Talk pt. 2 albumilta. Robyn kuitenkin järjesti loistavan shown ja tanssi lavalla kuin viimeistä päivää, joten olen enemmän kuin tyytyväinen keikkaan. Toivottavasti hänet saadaan Suomeen nyt useamminkin, sillä edellisestä keikasta ehti jo vierähtää useampi vuosi.
Illan viimeisen keikan päälavalla tarjosi brittiläinen M.I.A., jonka keikka alkoi klo. 23:00. Kuitenkin noin kymmenen minuuttia ennen keikkaa lavalle tuli DJ nostattamaan tunnelmaa loistavilla biiteillä.
M.I.A. aloitti settinsä Illygirl kappaleella, joka löytyy hänen uusimman Maya albuminsa deluxe-painokselta. Muita illan aikana kuultuja biisejä olivat mm. Lovalot, Galang, Meds and Feds sekä Bucky Done Gun, josta kuvasin myös videon. M.I.A.:n esittäessä Boyz kappaletta, pääsi yleisön joukosta muutama mies myös lavalle tanssimaan. Encorena kuultiin M.I.A.:n suurin hitti Paper Planes, joka sai yleisön hullaantumaan. Keikan päätti Maya albumin ensimmäinen single Born Free, jonka väkivaltainen video aiheutti suurta keskustelua aiemmin tänä vuonna.
M.I.A.:n keikkaa oli selvästikin odotettu ja se lunasti odotukset suurimmaksi osaksi. Keikka oli yksi pitkä bileputki, jonka aikana kuultiin sopivasti tuttuja kuin hieman tuntemattomampiakin kappaleita. Olisin kuitenkin toivonut kuulevani keikan aikana myös kappaleet XXXO sekä Jimmy, jotka lukeutuvat omiin M.I.A.-suoseikkeihin.
Jos Flow tarjoaa ensikin vuonna yhtä hienon ja monipuolisen kattauksen artisteja kuin kahtena edellisenä kertana, niin olen ehdottomasti lippuluukulla heti esiintyjien varmistuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti